Näin perustat CO2-rikastetun kasviakvaarion

Tässä artikkelissa esittelemme perusmallin CO2-rikastetun kasviakvaarion perustamiseen.

Teemme muutamia oletuksia ja käsittelemme niistä poikkeavia tilanteita artikkelin lopussa.

Oletus 1: CO2-syöttö tapahtuu ensisijaisesti kaasupullosta, ja kaasun syöttöaikataulua säädellään ajastimeen kytketyllä solenoidilla.

Oletus 2: Kyseessä on uusi CO2-järjestelmä, jossa ei ole kaloja.

Oletus 3: Lannoitus tapahtuu annostelemalla lannoitetta säännöllisesti veteen.

Aloitetaan ostoslistalla. Osa tarvittavista laitteista on pakollisia, kun taas toiset ovat valinnaisia, kuten mainitaan.

Akvaario / teline / kaappi.

Tämä on itsestään selvää, mutta on syytä huomata, että akvaarion kokoa valittaessa matalammat akvaariot ovat yleensä ergonomisempia. Muista, että kasviakvaario vaatii jatkuvaa käsittelyä – joudut usein työntämään käden tai kaksi akvaarioon. Korkeissa akvaarioissa työskentely on vaikeampaa, ellei harrastajalla ole pitkät käsivarret, ja tämä korostuu akvaarion tilavuuden kasvaessa. Akvaarion kokoonpanon tulisi olla mahdollisimman ergonominen, kun otetaan huomioon sen kukoistavana ja kauniina pitämiseen vaadittava työmäärä. Leikkaamisen, vedenvaihdon ja puhdistuksen tulisi olla mahdollisimman vaivatonta. Jos valittavana on kaksi samantilavuuksista akvaariota eikä muilla kriteereillä, kuten käytettävissä olevalla tilalla tai hinnalla, ole suurempaa merkitystä, on yleensä parempi valita matalampi akvaario korkeamman sijaan. Jos harkitset kaapin sisään rakennettua akvaariota, pääsy akvaarion sisään on asetettava etusijalle.

Pohja-aines.

Mikä tahansa pohja-aines toimii kasviakvaariossa: leikkihiekka, sora, kissanhiekka tai kalliimpi ”erikoispohja-aines”. Erikoiskasvipohjan kalliisiin hintoihin ei ole tarvetta maksaa. Vesikasvit ottavat ravinteensa pääasiassa vedestä sekä pohja-aineksesta. Tämä ei sulje pois erikoispohja-aineksen käyttöä – jos oletus 3 pätee, erikoispohja-aineksien välttäminen tuo kuitenkin säästöjä. Useimmilla kasviakvaarioiden pohja-aineksilla on yksi yhteinen piirre: ne on valmistettu jonkinlaisesta savesta. Savi on erinomainen pohja-aines mihin tahansa akvaarioon, koska savi adsorboi ja pidättää myrkkyjä ja auttaa siten ylläpitämään veden laatua. Savi pystyy myös sitomaan ravinteita akvaarioveestä ja siirtämään ne kasvien juurille. Tämä saven erityisominaisuus on aina tervetullut, mutta ei välttämätön. Edullisia savituotteita ovat esimerkiksi kissanhiekka, molaarisavi, akadama tai lähes mikä tahansa muu taimitarhoista löytyvä bonsai-pohja-aines. Esimerkkejä kalliista rikastetuista (savi)pohja-aineksista ovat ADA Aquasoil, Oliver Knott Naturesoil, Carribsea EcoComplete ja Seachem Flourite. Pohja-aineksessa on yhtä tärkeää sekä visuaalinen ilme että tuntuma. Näiden merkkituotteiden lisäksi markkinoilla on paljon pohja-aineksen ”lisäaineita”, joita myydään ylihintaan tärkeinä maaperän täydentäjinä. Kaikki nämä ovat täysin tarpeettomia, ja mitä hyötyä niistä ikinä onkin, saman hyödyn saa helposti paljon halvemmalla muilla keinoilla.

Suodatin.

Pyrimme yleensä noudattamaan mahdollisimman tarkasti ”10X”-sääntöä. Tämä tarkoittaa, että käytettävien suodattimien ja pumppujen valmistajan ilmoittaman läpivirtauksen (kierrätysnopeuden) summan tulisi olla yhteensä 10 kertaa akvaarion tilavuus tunnissa. Esimerkiksi 125 litran akvaarioon tulisi valita suodatin, jonka teho on 1250 litraa tunnissa. Tämä voi ensi silmäyksellä vaikuttaa liioitellulta, mutta kasvien kasvaessa ne alkavat yhä enemmän tukkia virtausta, mikä voi johtaa siihen, että kasvit kärsivät CO2- ja ravinnepulasta. Tämäkin on vain ”nyrkkisääntö” – myös 6X tai 7X virtausteho tunnissa voi toimia, mutta 10X toimii paremmin. Suodattimen tyyppi voi olla mikä tahansa. Ulkosuodattimet ovat suosittu valinta, mutta myös sump-järjestelmät sekä wet/dry-suodattimet ovat erinomaisia vaihtoehtoja.

Suodatinmateriaali.

On parasta olla käyttämättä suodatinmateriaalia liikaa. Suodattimen täyttäminen liian täyteen materiaalilla hidastaa läpivirtausta, joka on paljon tärkeämpää kuin suuri materiaalin pinta-ala. Vältä fosfaatinpoistajia. Aktiivihiiltä, zeoliittia, Purigenia, biopalloja, alfagrogia ja vastaavia voi käyttää kohtuudella. Täytä suodattimesta vain 50 % tai vähemmän. Kasvit ovat suodattimia ja tekevät työn paljon paremmin kuin suodattimet – mitä kasvit eivät kuitenkaan pysty tekemään, on virtauksen tuottaminen tai kariketta poistaminen.

CO2-kaasupullo.

Pubien CO2-pullot, CO2-sammuttimen pullo, Sodastream, paintball-pullo, kertakäyttöpullo tai minkä tahansa teollisuuskaasuyhtiön (kuten brittiläisen BOC:n) pullot käyvät kaikki. Pulloissa on kaulaan asennettu standardin mukainen venttiilikokoonpano, johon CO2-regulaattori voidaan liittää. Erikoispullot, kuten maalikuularuiskujen pullot, vaativat sovittimen.

CO2-regulaattori.

CO2-regulaattorissa tulisi olla kaksi mittaria. Toinen CO2-regulaattorin mittari näyttää pullon jäljellä olevan paineen, ja toinen näyttää akvaarioon johdettavan paineen.

Neulaventtiili.

Tämä venttiili mahdollistaa akvaarioon johdettavan kaasunpaineen hienosäädön.

Regulaattorin solenoidi.

Regulaattorikokoonpanoon kiinnitetty solenoidi mahdollistaa kaasun automaattisen kytkemisen päälle ja pois. Tämä on valinnainen ominaisuus, mutta ratkaisee ajastimen kanssa käytettynä monia ongelmia. Kaasun käsin sulkeminen ja avaaminen joka päivä on ikävä askare, joka kannattaa välttää käyttämällä solenoidia.

Ajastimet.

Jälleen valinnainen laite, mutta erittäin suositeltava. Vähintään kahta erillistä ajastinta suositellaan. Yksi ajastin kytketään regulaattorin solenoidiin (kohta 7) ja toista ajastinta (tai ajastimia) käytetään valaistukseen. Digitaaliset ajastimet ovat yleensä parempia ja luotettavampia kuin analogiset.

Letkut.

Vältä ilmaletkun käyttöä CO2:lle. Käytä vain letkua, joka on valmistettu materiaalista, joka soveltuu erityisesti CO2:lle.

Kuplalaskuri.

Toinen valinnainen laite, joka toimii kuitenkin erittäin hyödyllisenä visuaalisena osoittimena akvaarioon syötettävän kaasun määrästä.

pH-tarkistin.

Toinen valinnainen laite, joka antaa jokseenkin hyödyllisen visuaalisen osoituksen akvaarioon liuenneen CO2:n määrästä. Sitä kutsutaan drop checkeriksi, koska näytevedeen pH laskee CO2:n lisääntyessä akvaariossa. Laite täytetään vedellä ja muutamalla tipalla bromitymolisinistä pH-indikaattoria, jonka avulla harrastaja voi ”tarkistaa”, kuinka paljon pH on ”laskenut”.

4dKH-vesi ja bromitymolisininen. Näitä käytetään pH-tarkistimen sisällä. Älä käytä mitään muuta vettä kuin tislattua vettä, jonka KH on säädetty arvoon 4. Tämän voi valmistaa itse kotona, mutta se vaatii äärimmäistä tarkkuutta. Paljon helpompaa on ostaa se valmiina.

Suodattimen ulostulo.

Tämä voi olla tyylikäs ”Lily Pipe” tai vähemmän tyylikäs suihkuputki (spraybar). Nämä ovat tärkeitä suodattimen ulostulon jakamiseksi tasaisesti akvaarioon. Valinta niiden välillä on esteettinen kysymys.

CO2-diffuusori.

Diffuusoreita on monissa muodoissa ja kokoluokissa. Niiden tehtävänä on liuottaa kaasu veteen. Kyseessä voi olla yksinkertainen ja tyylikäs akvaarioon sijoitettava keraaminen kiekko, tai se voi olla ulkoinen laite, joka asennetaan suodattimen ulostuloletkuun. Ulkoisista laitteista käytetään nimitystä ”Inline” erotukseksi akvaarion sisään asennettavista ”in-tank”-laitteista. Inline-atomisaattori on suuremmissa akvaarioissa yleensä tehokkaampi kuin akvaarion sisään asennettavat laitteet.

Hardscape-elementit.

Toinen valinnainen ryhmä. Tämä on esteettinen valinta, mutta kannattaa huomioida, että esimerkiksi vastapoimittu puu kelluu herkästi ja vapauttaa tanniineja veteen jonkin aikaa, mikä aiheuttaa veden värjäytymistä.

Kaarevat pinsetit.

Valinnainen työkalu, joka helpottaa vesikasvien istuttamista pohja-ainekseen ilman, että ne irtoavat kättä vedettäessä pois.

Lannoite.

Vaikka merkkituotteiden nestemäiset lannoitteet ovat käteviä ja suosittuja, ne ovat yleensä ylihinnoiteltuja. Kaikki ne koostuvat suuremmassa tai pienemmässä määrin seuraavista aineksista: kaliumnitraatti (KNO3), kaliumfosfaatti (KH2PO4), urea, ammoniumnitraatti (HN4NO3) sekä hivenaineet, kuten rauta, magnesium, sinkki, mangaani ja kupari. Säästöjä voi saavuttaa yksinkertaisesti ostamalla nämä ainekset suurina erinä.

Valaistus.

Tämä on tarkoituksella sijoitettu listan loppuun, koska useimmat kasviakvaarioissa ilmenevät ongelmat johtuvat juuri siitä, että useimmat asettavat sen listansa kärkeen ja jättävät muiden kohtien merkityksen huomiotta. Useimmat kokevat tarvetta ”päivittää” jo omistamansa tai akvaarion mukana tullut valaistus. Tämä on yleensä suuri virhe. Voimakas valaistus liittyy suoraan levien kasvuun – mitä enemmän valotehoa, sitä enemmän leviä. Vältä voimakasta valaistusta ja jätä huomiotta neuvot käyttää jotain mielivaltaista ”WPG”-arvoa, sillä se lähes takaa kasvien terveysongelmia. LED-valaistus on suosittu vaihtoehto T5- ja T8-loisteputkille, mutta ne ovat kalliita ja tehokkaita. Jos valitset LED-valaistuksen, himmennintä suositellaan tehon säätämiseen ja vähentämiseen.

Kun ostoslistan tuotteet on hankittu, olemme valmiita aloittamaan. Kuten minkä tahansa akvaarion kohdalla, pohjalasin ja alustan väliin tulee asettaa vaahtomuovia, styroksia tai muuta joustavaa pehmustetta (ellei kyseessä ole vanhanaikainen metallirunkoinen teline ilman pohjalevyä). Tämä sallii pohjalasin taipua ja muotoutua vedenpaineen alla ilman rajoituksia. Jos lasi ei pääse taipumaan, se halkeaa heti täytettäessä.

Pohja-aineksen ja hardscapen lisääminen

Pohja-aines voidaan nyt lisätä halutulle syvyydelle. Ylärajaa syvyydelle ei ole, ja alaraja määräytyy juurten kiinnittymisen tarpeen mukaan. Jos pohja-aines on liian ohut, kasvin voi olla vaikea pysyä juurtuneena. Hardscape voidaan nyt asetella paikoilleen. Jos käytetään uutta/kuivaa puuta, se saattaa vaatia jonkinlaista painoa pitämään sen pohjassa useiden viikkojen ajan, kunnes se kyllästyy vedellä.

Istutus

Alussa kannattaa käyttää mahdollisimman paljon vesikasveja. Suurin osa halutuimmista kasvilajeista on hyvin kalliita, mutta halvempia ja vähemmän haluttuja kasveja voi hyvin käyttää alkuun ja hylätä myöhemmin. Nopeasti kasvavia halpoja vesikasveja, kuten Egeriaa, Water Spriteä, Hygrophilaa ja vastaavia, kannattaa käyttää ”paikanpitäjinä”, jos budjetti on rajallinen. Syynä tähän on se, että akvaariokasvit muodostavat symbioottisen suhteen pohja-aineksen mikro-organismien kanssa. Pohja-aines on alue, joka usein unohdetaan suodatuksesta puhuttaessa, mutta siellä elää valtava määrä lajeja, jotka edistävät akvaarion vakautta ja veden puhdistumista myrkyistä. Nopeasti kasvavat kasvit kehittävät juuristoja, jotka tunkeutuvat pohja-ainekseen. Happi kulkeutuu tällöin lehdistä juuriin ja vapautuu pohja-ainekseen. Tämä happi ruokkii aerobisia bakteereja ja auttaa estämään hapenpuutetta sekä sen seurauksena syntyviä anaerobisia bakteerilajeja.

Hyödylliset bakteerit

Tässä vaiheessa kannattaa siirtää pohja-ainekseen ja suodatinmateriaaliin hieman vanhaa pohja-ainesta tai suodatinmateriaalia toisesta akvaariosta. Syynä tähän on se, että kypsissä kasviakvaarioissa ja suodattimissa elää runsaasti haluttuja aerobisia bakteerilajeja. Mikä tahansa akvaarioliike tai kanssaharrastaja voi antaa tätä ilmaiseksi runsain mitoin. ”Erikoisbakteereja” ei ole tarpeen ostaa erikseen. Jos lähistöllä on metsää, puutarha tai huonekasvi, kaiva vain muutama kourallinen multaa luonnonvaraisen kasvin, puutarhakasvin tai huonekasvin juurten läheltä ja sekoita se akvaarion pohja-ainekseen ja suodatinmateriaaliin. Samat bakteerilajit ovat näin saatavilla ilmaiseksi.

Muista, ettei syvän alueen täyttämiseen tarvitse käyttää pelkkää pohja-ainesta, jos budjetti on rajallinen. Esimerkiksi vaahtomuovipaloja voidaan käyttää täyttämään tilaa tai tarjoamaan alustan hardscapen kiinnitykselle, minkä jälkeen ne peitetään pohja-aineksella syvän kerroksen illuusion luomiseksi. Suosittu menetelmä on täyttää naisten nailonsukkahousut kissanhiekalla. ”Lahje” voidaan muotoilla mihin tahansa muotoon ja käyttää alustana. Rinteet voidaan pitää paikoillaan yksinkertaisilla muovinpaloilla, jotka toimivat tukimuureina, jotta rinne ei ajan mittaan tasoitu painovoiman ja vedenvirtauksen vaikutuksesta.

Jos istutettavia kasveja on paljon, pidä käsillä vedellä täytetty suihkepullo. Suihkuta kasveja ajoittain, jotta ne pysyvät kosteina – muuten ne kuivuvat ja vaurioituvat.

Yleensä on parempi tehdä pohja-ainekseen kaltevuus, joka on korkeampi takana kuin edessä. Kaltevuutta voi tehdä myös vasemmalta oikealle. Tämä antaa asetelmalle syvyyttä, sillä maisema pyrkii visuaalisesti ”litistymään” veden alla katsottuna. Vältä liian suuria ja paksuja hardscape-kappaleita, sillä ne antavat asetelmalle raskaan ja sekavan ilmeen ja myös estävät virtausta ja jakautumista. Nykyinen trendi on käyttää ohuempaa, elävän muotoista juuripuuta, jolla on dramaattisempi vaikutelma.

Korkeat, tilaa vievät tai muuten nopeasti kasvavat kasvit tulisi istuttaa taustalle. Hitaammin kasvavat kasvit sijoitetaan keskialueelle, ja pienemmät mattokasvit eteen (huomaa, että mattokasvien ylläpito ei ole helppoa, joten CO2-syöttö on tarpeen). Paremman lopputuloksen saavuttamiseksi kannattaa lisätä myös muutamia punaisia kasveja.

Sammaleet, Anubias-kasvit ja saniaiset tulisi sitoa tai liimata hardscapeen, eikä niitä saa työntää pohja-ainekseen, sillä ne mätänevät. Geelimäistä superliimaa voidaan käyttää sammalien kanssa, jotka tarttuvat luonnostaan pintoihin, samoin kuin tavallista siimaa. Suuret kivet tai puut näyttävät aina kiinnostavammilta sammaleen peittäminä.

Veden aika

Kun hardscape on asetettu ja kasvit istutettu, akvaario voidaan täyttää vedellä. Yleinen menetelmä on peittää istutetut pinnat runsaalla määrällä ryppyistä sanomalehteä ja asettaa lautanen pohja-ainekselle. Sanomalehti toimii iskunvaimentimena veden liikettä vastaan, jottei kasveja irtoa. Täytä letkulla lautasen päälle, jotta pohja-aines ei häiriinny. Tämä myös auttaa vähentämään veden sameutta. Täytön jälkeen poista sanomalehti ja lautanen varovasti.

On parempi pitää valot sammuksissa ja antaa kasvien asettua paikoilleen seuraavaan päivään asti. Veden alle jääminen on kasveille trauma. Sopeutuminen maakasvista (jollaisina ne on kasvatettu taimitarhassa) vesikasviksi vaatii useita viikkoja. Liian moni valaisee vastaistutetun akvaarion voimakkaasti heti alusta lähtien. Kasvit eivät pysty hyödyntämään valoa kunnolla, ja se vaurioittaa niitä. Sopeutuakseen kasvien on nyt käsiteltävä kaasunvaihdon ongelmaa. Kaksi tärkeää kaasua ovat CO2 ja happi. Valojen ollessa pois päältä jatka seuraavaan vaiheeseen, joka vaatii hieman kokeilua. Tämä kannattaa tehdä nimenomaan valot POIS päältä.

CO2-syöttö

Jos oletus 2 pitää paikkansa eikä akvaariossa ole kaloja, avaa valojen ollessa pois päältä pullon venttiili vastapäivään kääntäen, olettaen että regulaattori/neulaventtiili-kokoonpano on kiinnitetty täyteen pulloon ja kaikki letkut on liitetty diffuusoriin. 1^:s mittari näyttää korkean paineen. Avaa sitten neulaventtiili, myös vastapäivään, kunnes kuplalaskuriin ilmestyy tasainen kuplavirta. Toinen mittari näyttää huomattavasti alhaisemman paineen, esimerkiksi 1 bar tai 2 bar. Mittaa akvaarioveden pH. Tavoitteena on yleensä kuplanopeus, joka saa pH:n laskemaan noin 1 yksikön verran tunnin kuluessa. Seuraa pH-arvoa usein trendin määrittämiseksi. Tietokoneen kanssa taitavat harrastajat voivat käyttää MS Exceliä tai vastaavaa trendin kuvaamiseen kaaviona. Jos syöttönopeus pysyy tasaisena, pH tasaantuu jossain vaiheessa eikä laske enää lisää. Merkitse muistiin, kuinka kauan pH:n laskeminen 1 yksiköllä kestää. Tämä aika kertoo, kuinka paljon aikaisemmin kaasu on avattava ENNEN valojen syttymistä. Aseta solenoidin ajastin ja valojen ajastin tämän mittauksen mukaan.

Oletetaan esimerkiksi, että valitulla kuplanopeudella pH:n laskeminen 1 yksiköllä kestää 1,5 tuntia. Oletetaan, että valojen haluttu syttymisaika on klo 8.00. Tällöin kaasun solenoidin ajastin tulisi asettaa avautumaan klo 6.30 ja valojen ajastin syttymään klo 8.00. Klo 8.00 mennessä pH-tarkistimen tulisi olla limenvihreä.

Tämä ei välttämättä ole vielä loppu. Jatka pH:n seurantaa. On mahdollista, että syöttönopeus on liian suuri eläimistölle. Jos pH laskee huomattavasti enemmän kuin 1 yksikön tavoite, neulaventtiiliä voi olla tarpeen sulkea hieman ja ajastinta säätää vastaamaan alhaisempaa syöttönopeutta (eli kaasu avataan aikaisemmin, jotta vedelle jää enemmän aikaa kyllästyä kaasulla). Tämä on toistuva prosessi, joka vaatii tarkkaa huomiota yksityiskohtiin, sillä CO2 on myrkyllistä eläimistölle liian suurina annoksina, ja liian pienenä annoksena se johtaa kasvien nälkiintymiseen.

1 pH-yksikön laskutavoite on myös vain ”nyrkkisääntö”. Jokainen akvaario on erilainen, ja tarvittava lasku voi olla suurempi tai pienempi veden alkaliteetista riippuen. Erittäin alkalisessa vedessä suuretkin määrät liuennutta CO2:ta aiheuttavat vain pienen pH:n laskun veden alkalisten puskurien vuoksi. Pehmeässä vedessä pienetkin määrät liuennutta CO2:ta aiheuttavat suuren pH:n laskun. Alkalisessa vedessä CO2:ta on siis mahdollista yliannostella, jos lasku on liian suuri, ja pehmeässä vedessä on helppo aliannostella, jos pH:n lasku ei ole riittävän suuri.

Älä sytytä valoja ennen kuin suunnilleen tavoitteet on saavutettu. Hienosäätöä voi tehdä järjestelmän ollessa käynnissä, mutta kun valot ovat päällä, kasvit reagoivat sekä valoon että CO2:een, mikä voi häiritä niiden toimintaa. Kun valot ovat pois päältä, kasvit ovat lepotilassa eivätkä reagoi kaasun muutoksiin.

Kaikki CO2-syötetyt akvaariot tarvitsevat runsaasti ravinteita. Monet väittävät, ettei tämä pidä paikkaansa, koska he eivät lisää lannoitteita ja kasvit silti voivat hyvin. Selitys tähän on, että heidän vesijohtovetensä sisältää jo ravinteita ja/tai he käyttävät ravinteilla rikastettua pohja-ainesta. Ravinteista kerrotaan tarkemmin erillisessä oppaassa.

Parasta on olla lisäämättä kaloja ennen kuin 6–8 viikkoa on kulunut. Ensimmäinen syy tähän viiveeseen on se, että akvaarion kemia ei ole vielä vakaa alhaisen bakteerikannan vuoksi, ja syntyy myrkyllisiä yhdisteitä, jotka voivat vahingoittaa kalojen herkkiä kiduksia. Tämä voi joko tappaa kalat suoraan tai vahingoittaa niitä siten, että niiden sietokyky häiriöille heikkenee merkittävästi ja ne kuolevat myöhemmin näennäisesti tuntemattomasta syystä. Kärsivällisyys on tässä avainasemassa.

Hightech-akvaariot vaativat paljon enemmän puhdistusta ja vedenvaihtoa kuin CO2-rikastamattomat akvaariot. Kasvit tuottavat valtavia määriä orgaanista jätettä, kuten öljyjä, proteiineja ja hiilihydraatteja, jotka vuotavat lehdistä. Nämä orgaaniset jätetuotteet myrkyttävät vettä sekä kasveille että kaloille. Huono vedenvaihtokäytäntö johtaa yleensä akvaarion yleiskunnon hitaaseen heikkenemiseen, mikä lisää myös levien todennäköisyyttä.

Ensimmäisten 6–8 viikon aikana suositellaan 50 %:n (tai suuremman) vedenvaihtoa 2 tai jopa 3 kertaa viikossa. Tämän jälkeen 50 %:n (tai suurempi) vedenvaihto kerran viikossa riittää.

Jos akvaariossa on useita valaisimia, suositellaan, että 50 % valaistuksesta pidetään pois käytöstä ensimmäisten 6–8 viikon ajan. Sen jälkeen sytytä 50 % valoista aikataulun mukaisesti ja sytytä loput valot muutaman tunnin kuluttua.

Leikkaus tulisi tehdä säännöllisesti virtaus- ja jakautumisreittien avaamiseksi sekä tuuheamman kasvun edistämiseksi. Akvaarion kypsyessä tarvitaan yhä voimakkaampaa leikkausta.

Jos alussa käytettiin halvempia, ei-toivottuja kasveja, ne voidaan poistaa noin 6–8 viikon jälkeen ja korvata halutummilla kasveilla. Kasvien juurten poistamisen tai pohja-aineksen puhdistamisen jälkeen tulisi aina välittömästi tehdä suuri vedenvaihto. Pohja-aines on myrkyllisten typpiyhdisteiden varasto, ja häirityssä pohja-aineksessa nämä yhdisteet voivat vapautua veteen, mikä voi laukaista levien kasvua kasviakvaariossasi.

Yhteenvetona: CO2-syötetyn kasviakvaarion perustaminen on monimutkainen prosessi, joka vaatii enemmän vaivannäköä kuin ehkä luulisi. Kuten aiemmin mainittiin, kasvien elämän ymmärtäminen on tässä avaintekijä. Toivomme, että tämä artikkeli rohkaisi sinua perustamaan CO2-akvaarion, joka on monelle akvaristille suuri menestys.