Akvaariokasvien oikeaoppinen leikkaaminen

Akvaariokasvien leikkaaminen on perushoitotoimenpide. Oikeaan kasvun hetkeen leikatut kasvit palkitsevat meidät esimerkillisellä kunnolla. Jos kasveja ei leikata tai niitä hoideta liian harvoin, ne mätänevät alaosistaan, ja tämän seurauksena menetämme arvokkaat lajimme. Sopivan leikkauksen ansiosta voimme muotoilla kasveja erilaisiksi muodoiksi. Voimme leikata pois lehtiä, jotka ovat vaurioituneet tai joissa on vikoja.

Jokainen harrastelija-akvaristi, joka haluaa kasvattaa kasveja akvaariossaan, käy akvaristiuransa aikana läpi useita vaiheita. Alussa teemme parhaamme, jotta jokin kasvaisi, mutta perustietojen puutteen vuoksi kasvimme päätyvät vessanpönttöön, ja mätänemisprosessit osoittautuvat ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Emme kuitenkaan luovuta, vaan jatkamme eteenpäin ja alamme etsiä internetin syövereistä vastausta kysymykseen - mitä teimme väärin? Vihdoin MEILLÄ ON SE! - näin tietysti vain luulemme. Tiedämme jo jotain kaliumista ja muista makroravinteista sekä raudasta ja muista mikroravinteista. Kasvit kasvavat, ja sanoinkuvaamaton ilo valtaa meidät. Mitä nopeammin ne kasvavat, sitä parempi... Tässä vaiheessa ajattelemme yhä näin - kasvit aivan pinnan lähellä, joskus sen yläpuolella. Tällainen idylli ei kuitenkaan kestä kauan, sillä alaosien valon puutteen vuoksi kasvi alkaa mädäntyä, vanhemmat lehdet putoavat, ja kaikki päätyy suodattimeen, joka ei enää pysty käsittelemään sitä. Jälleen lähes koko kasvillisuus päätyy kompostoriin, ja akvaariomme on palannut lähtöpisteeseensä. Tämä olisi voitu välttää leikkaamalla kasvia oikeaan aikaan. Oikean leikkausajankohdan päättäminen on kokemuksen asia, jota kertyy varmasti ajan myötä.

Välineet

Kannattaa hankkia akvaariokäyttöön tarkoitetut sakset. Kaupoista löytyy muun muassa suoria, aaltomaisia ja kaarevia saksia. Ensin mainitut ovat monikäyttöisimmät. Ne sopivat käytännössä mihin tahansa leikkaustapaan, vaikka joissakin tapauksissa ne eivät ole kovin käytännölliset (mattokasvien leikkaaminen). Aaltomaisia saksia suositellaan pääasiassa mattokasvien leikkaamiseen. Niiden muoto mahdollistaa matalien kasvien kätevän leikkaamisen jopa vaikeapääsyisissä paikoissa. Kaarevat sakset ovat kuitenkin myös monikäyttöiset, ja niitä käytetään useimmiten varsikasvien leikkaamiseen tai rönsyjen katkaisemiseen.
Leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaan. Alla esitämme perustiedot, ja vesikasvien leikkausmenetelmiä kuvataan tarkemmin.

Mattokasvit

Leikkaa mattokasvit (esim. Hemianthus callitrichoides, Eleocharis parvula, Glossostigma elatinoides), kun niiden korkeus ylittää noin 2 cm. Leikkaus saa kasvit kasvamaan tiheämmin ja kompaktimmin (matto tiivistyy). Eleocharis antaa meille anteeksi epäsäännölliset, harvat leikkaukset, mutta Hemianthus suhtautuu tähän asiaan armottomasti. Leikkaamattomana ja liian suurena se alkaa muutaman viikon kuluttua irtoilla pohjasta. Kun mätänemisprosessit etenevät liian syvälle, on tarpeen istuttaa tuoreita ja terveitä taimia.

Varsikasvit

Leikkaa varsikasvit (esim. Rotala, Bacopa, Cabomba, Hygrophila) solmukohtien välisistä osista. Katkaistun varren yläosan voi istuttaa pohja-ainekseen - se jatkaa kasvuaan. Varsikasvien leikkaaminen saa kasvin kasvamaan sivusuunnassa (uusia versoja kasvaa leikkauskohdasta), jolloin kasvi tiivistyy. Varsikasveja leikatessa teemme sen siten, että annamme niille halutun muodon. Pienilehtiset varsikasvit, kuten Rotala, voidaan leikata kirjaimellisesti kuin pensasaita; leikatusta varresta kasvaa muutamassa päivässä uusia, entistäkin kauniimpia versoja. Hygrophilan kaltaisilla kasveilla on suuremmat lehdet, ja niitä on leikattava herkemmin. Puoliksi leikattu suuri lehti ei näytä kovin houkuttelevalta ja mätänee sekä putoaa, jos se jätetään tähän muotoon.

Ruusukekasvit (esim. Cryptocoryne, Echinodorus)

Leikkaa pois vanhat lehdet ja/tai lehdet, joissa on vikoja (reikiä, keltaista värimuutosta ja muita puutosoireita). Leikkauskohdan tulisi olla mahdollisimman lähellä pohjaa. Vanhojen lehtien leikkaamisen jälkeen kasvi alkaa tuottaa nuoria lehtiä nopeammin. Tässä voivat auttaa vinossa kulmassa leikkaavat sakset.

Juurakkokasvit (esim. Anubias, Microsorum, Bolbitis)

Voimme erottaa kaksi leikkaustekniikkaa. Ensimmäinen - vanhojen lehtien leikkaaminen juurakosta. Toista tekniikkaa käytetään, kun halutaan saada kasvista uusi taimi - leikataan pala juurakkoa (siinä on oltava vähintään muutama lehti). Sen jälkeen kiinnitämme sen pohja-ainekseen (kiveen, juureen, laavaan jne.).

Vallisneria ja muut pitkä- ja leveälehtiset kasvit

Leikkaustapa on samanlainen kuin edellä kuvattu. Erityisesti Vallisneria alkaa mätäntyä leikkauskohdasta - se ei näytä kauniilta, joten lehdet kannattaa leikata mahdollisimman alhaalta. Yleensä kasvin leikkaaminen lähellä pohja-ainesta pilaa kuitenkin koko asetelman useiksi viikoiksi, joten Vallisneriaa voi leikata pinnan tasolta ja repiä säännöllisesti irti yksittäisiä lehtiä, jotka alkavat mätäntyä ihan pohjalta.

Sammalet

Sammalia leikataan yksinkertaisesti! Kannattaa kerätä leikatut palaset heti talteen. Sen voi tehdä käsin tai pienihalkaisijaisella letkulla (noin 0,4-1 cm) - imemällä vettä ja keräämällä kasvinpalaset. Sammalet irtoavat pohjasta hyvin nopeasti hyvin heikon, risoideiksi kutsutun juuriston vuoksi, ellei niitä leikata riittävän usein.

Kokemusta ... ei saa lukemalla artikkeleita, mutta jostakin on aloitettava. Ota siis sakset käteen ja tarkista, kaipaavatko kasvisi hieman leikkaus-SPA:ta!