Neontetran tauti

Ennemmin tai myöhemmin jokainen kalanhoitaja joutuu kohtaamaan altaan asukkaiden sairauksia. Neontetran tauti on sairaus, joka vaikuttaa pääasiassa lihaksiin ja harvemmin kalan sisäelimiin. Sen aiheuttavat Plistophora-suvun loiset. Akvaariokaloista alttiimpia ovat tetrat ja särkikalat, vaikka tautia esiintyy monilla kalalajeilla.

Lyhyesti neontetrasta

Neontetra on vilkas makean veden kala, joka on kotoisin Etelä-Amerikasta. Se on parvikala, joten altaan koosta riippuen suositellaan pitämään vähintään 10 yksilöä, jotta parvella on riittävästi uimatilaa. Koiraat ovat naaraita hoikempia, mutta sukupuolten välinen ero näkyy paljain silmin heikosti. Koska neontetrat elävät luonnossa Etelä-Amerikan jokien tummassa vedessä, akvaarioon sopivat parhaiten puusta ja kivistä tehdyt koristeet, tiheä kasvillisuus ja liian voimakkaan valaistuksen välttäminen. Säännölliset vedenvaihdot ovat neontetroille tärkeitä, sillä laji on melko herkkä huonoille vesiarvoille. Se viihtyy pehmeässä tai keskikovassa vedessä, ja veden lämpötilan tulisi olla 21-24 astetta Celsiusta. Siksi kannattaa seurata KH-arvoa (karbonaattikovuus) akvaristitesteillä tai drop checker -menetelmällä pitääksesi neontetrasi hyvinvoivana.

Tartunnanlähteet ja neontetran taudin syntyyn vaikuttavat tekijät

Sairaat kalat ja taudinkantajat ovat tartunnan pääasiallinen lähde. Loinen voi päästä akvaarion veteen myös pohja-aineksen, kasvien tai elävän ravinnon mukana. Neontetran taudin ilmaantumisen minimoimiseksi altaassasi kannattaa ostaa in vitro -viljeltyjä kasveja. Tällaisia kasveja kasvatetaan hyvin steriileissä olosuhteissa, mikä tarkoittaa, että ei-toivotun loisen tuomisen riski akvaarioon on paljon pienempi. Kasveja lemmikkieläinkaupasta ostettaessa kannattaa kysyä myyjältä, miten kasvi on kasvatettu, jotta voit pienentää riskiä siitä, että neontetran tauti valtaa makean veden altaasi. Useimmat kalat sairastuvat neontautiin, koska uusia eläviä organismeja tuodaan altaaseen liian aikaisin. Karanteenoi siis kalat ja kasvit muutamaksi viikoksi ennen kuin liität ne yhteisaltaaseen, jotta vältät ei-toivotun loisorganismin.

Tartunta tapahtuu, kun loinen pääsee kalan ruoansulatuskanavaan. On myös mahdollista, että neontetran tauti periytyy, eli kalat, joiden munasarjoja loinen on saastuttanut, munivat tartunnan saaneita munia, joten tauti voi kehittyä myös hyvin nuorissa yksilöissä.

Neontetran taudin ilmaantumisen riski on suurempi kaloilla, joilla on heikko immuunijärjestelmä tai jotka ovat iäkkäitä. Neontetran tauti voi levitä altaaseen myös epäluotettavasta lähteestä peräisin olevan pakaste- tai elävän ravinnon mukana. Kalahiutaleet ovat tässä tapauksessa turvallisempi vaihtoehto ;)

Oireet

Useimmiten taudin alkuvaiheessa keskeinen havaittava merkki on valkoisten, kiiltävien täplien ilmaantuminen kalan pään ja rungon lihaksiin. Joskus ilmaantuu poikittaisia vaaleita juovia. Kalalajista riippuen nämä muutokset voivat ilmetä eri tavoin, esimerkiksi joillakin neontetralajeilla väritys häviää osittain, kun taas toisilla lajeilla tunnusomainen sinivihreä juova värjäytyy epätasaisesti. Joskus havaitaan värien asteittaista haalistumista (vaalenemista tai harmaantumista), joka etenee hännästä kohti päätä. Sairaat kalat kelluvat vinossa asennossa pyrstö alaspäin ja tekevät ajoittain levottomia liikkeitä. Joissakin tapauksissa kalat uivat epäsäännöllisesti. Öisin kalat ovat epäluonnollisen vilkkaita ja liikkuvat levottomasti akvaariossa. On myös kaloja, jotka vaipuvat uneen heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Taudin edetessä pidemmälle sairastuneet kalat syövät vähemmän, ja niiden lihaksiin ilmaantuu valkoisia kyhmyjä. Evien repeilyä havaitaan myös ajoittain altaissa. Ajan myötä myös kalan selkäranka voi käyristyä. Neontetran taudin rinnalla voi esiintyä myös muita tulehduksia, kuten evämätää.

Hoito

Valitettavasti tehokasta hoitoa neontetran tautiin ei ole kehitetty. Jos tauti diagnosoidaan, kaikkia akvaarion kaloja tulisi käsitellä mahdollisina taudinkantajina. Useimmat asiantuntijat suosittelevat kaikkien altaan asukkaiden lopettamista. Jos sinulla on erittäin arvokkaita yksilöitä, joilla ei ole oireita, voit lykätä niiden lopettamista ja siirtää ne karanteeniakvaarioon, kunnes saat niistä jälkeläisiä. Altaiden erillään pitämistä on noudatettava tarkasti, eli kasveja ei saa siirtää eikä samoja laitteita tai kalastusvälineitä saa käyttää useammassa altaassa. Jos epäillyistä taudinkantajista saadut jälkeläiset kehittyvät normaalisti eivätkä osoita sairauden merkkejä, voidaan olettaa, etteivät kalat ole saaneet tartuntaa. Muussa tapauksessa sekä aikuiset että poikaset tulisi poistaa altaasta.

Allas, josta tauti löydettiin, ja kaikki laitteet tulisi puhdistaa ja desinfioida perusteellisesti, ja pohja-aines sekä kasvit tulisi hävittää.

Ennaltaehkäisy

Neontetran taudin ehkäisemiseksi tarkkaile kalojasi tarkasti. Lisäksi uusien kalojen vähintään kuukauden mittainen karanteeni on välttämätöntä, samoin niiden hankkiminen niin sanotusta luotettavasta lähteestä. On myös suositeltavaa olla varovainen tuotaessa akvaarioon kasveja tai pohja-ainesta muodostavia materiaaleja. Tämä on hyvin yleinen neuvo kalanhoitoharrastuksessa. Valitettavasti moni akvaarioharrastaja ei noudata tätä sääntöä, mikä tarkoittaa, että bakteeri- ja loistartuntojen riski akvaariossa kasvaa merkittävästi.

Neontetran valetauti

Neontetran valetaudilla on hyvin samankaltaiset oireet kuin varsinaisella neontetran taudilla. Tämän taudin aiheuttaa bakteeri Flavobacterium columnare. Kuten lähes aina bakteeri-infektioiden yhteydessä, antibioottihoito on mahdollinen ja onnistuu hyvin usein erinomaisesti. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että sairasta neontetraa kannattaa yrittää hoitaa, sillä kalojen maailmassa on monenlaisia tauteja, joilla voi olla samat oireet.

Yhteenveto

Ennaltaehkäisy on parempi kuin neontetran taudin hoitaminen – se on varmaa. Osta kalat luotettavista lähteistä. Osta in vitro -kasveja. Aseta uudet kalat karanteeniin. Tarkkaile akvaariota. Desinfioi akvaristivälineet.

Toivomme vahvasti, että tämä artikkeli auttaa sinua pitämään neontetrasi turvassa ja terveinä kauniissa akvaariossasi. Kalojen terveys on tärkeää koko vedenalaiselle ekosysteemille!