Silmätäplärausku – vaikuttava laji kotiakvaariossa

Yksi omaperäisimmistä ja hämmästyttävimmistä kaloista, joita akvaariossa voi pitää, on silmätäplärausku (Potamotrygon motoro). Luonnollisessa elinympäristössään se asuttaa Etelä-Amerikan vesistöjä ja tulva-alueita. Se on todellinen akvaariokalojen jättiläinen (ja suurin akvaariorausku) – hyvissä olosuhteissa sen ruumis voi kasvaa 60–80 cm pituiseksi! Miten tätä epätavallista raiskulajia kasvatetaan akvaariossa?

Rausku on todennäköisesti suurin makean veden kala, jota voidaan tehokkaasti kasvattaa kotiakvaariossa vuosikymmenien ajan. On kuitenkin syytä olla rehellinen – tämä on tarjous kokeneemmille akvaarioharrastajille, joilla on lisäksi suuri ja hyvin varusteltu akvaario.

Akvaariorauskut – ominaisuudet ja ulkonäkö

Mustalla jokirauskulla on tunnusomainen litteä, pyöreä ruumis, jonka väri on harmaanruskea (täpläinen) yläpuolelta ja kermanvärinen alapuolelta. Yksittäiset kasvatusmuodot voivat kuitenkin erota väritykseltään. Rauskun pyrstö on ruoskan muotoinen ja siinä on myrkkypiikki (vaaran uhatessa se voi hyökätä sillä – siksi kaikki akvaarion hoitotyöt tulee tehdä varoen). Mielenkiintoista kyllä, rausku ”vaihtaa” piikkinsä uusiutumalla keskimäärin 6 kuukauden välein. Yhdellä yksilöllä voi olla samanaikaisesti jopa neljä myrkkypiikkiä. Levottomat rauskut voivat myös kaivautua pohjaan. Sukupuolidimorfismi ei ole selvästi havaittavissa. Uroksella on kopulaatioelimet (niin sanotut puolipenikset) vatsaevien tyvien kulmissa pyrstön juuressa (ja tästä sen voi tunnistaa). Rausku on pitkäikäinen laji – hyvissä olosuhteissa se elää jopa 20 vuotta. Vanhemmat yksilöt voivat olla jopa 60–80 cm pitkiä.

Rauskujen elintavat ja lisääntyminen

Rauskut ovat yleensä rauhallisia ja hyvin älykkäitä kaloja. On epätodennäköistä, että ne hyökkäisivät muiden kalojen kimppuun (joskus niitä pidetään yhteisakvaariossa suurten lajien kanssa – suositeltavia seuralaisia ovat arowanat tai Loricariidae- ja Pimelodidae-heimojen monniaiset). Erityisen elintapansa vuoksi niitä kasvatetaan kuitenkin useimmiten erillään. Urokset osoittavat aggressiivisuutta naaraita kohtaan kutuaikana. Ne saavuttavat sukukypsyyden muutaman vuoden kuluttua. Parasta on, jos parit muodostuvat itsestään ”lauman” sisällä. ”Pareja” ostettaessa kannattaa valita naaraita, jotka ovat uroksia suurempia (näin niiden on helpompi puolustautua urosten aggressiivista lähestymistä vastaan). Keinotekoinen kasvatus on hyvin vaikeaa ja onnistuu harvoin. Uros tarttuu naaraaseen hampaillaan ja työntää vatsansa naaraan vatsan alle. Toisinaan epäonnistuneita yrityksiä on toistettava monta kertaa. Hedelmöitys kestää vain muutaman sekunnin. Tiineys kestää 9–12 viikkoa. Naaras voi tuottaa 1–5 poikasta. Nuoret rauskut ovat itsenäisiä (aluksi ne saavat ravintonsa sappirakon varastoista), eivätkä vanhemmat huolehdi niistä. Poikaset on suositeltavaa erottaa aikuisista.

Rauskujen vaatimukset

Jotta kalat voivat hyvin, ne tarvitsevat runsaasti tilaa. Tämä laji ei sovi tavalliseen, edes 100–200 litran akvaarioon. Akvaarion vähimmäispituus paria varten on 200 cm (vähimmäiskorkeus 50 cm). Kasvatukseen suositellaan kuitenkin 400–800 l:n (tai suurempien) akvaarioita. Tässä tapauksessa akvaario voidaan tilata mittatilaustyönä epätavallisilla mitoilla (pitkä, leveä, mutta ei liian korkea). Veden lämpötilan tulisi olla 22–28 °C. Lämmitin on suojattava niin, ettei se polta kalan ruumista. Rauskut pitävät pehmeästä tai keskikovasta vedestä, jonka pH on 6,0–6,5. Paras pohja-aines on hiekka tai hyvin hieno sora. Kaloilla on herkkä ruumis, joten karkeamman soran terävät reunat voivat vahingoittaa niitä. Kannattaa tehdä paksu pohja-aineskerros (rauskut pitävät kaivautumisesta siihen). Akvaarioon voidaan sijoittaa kasveja, kiviä ja juuria (ei teräviä, ulkonevia osia), mutta suurimman osan pohjasta on pysyttävä paljaana. Kaikkien koriste-esineiden tulee olla massiivisia ja hyvin tukevia. Akvaariossa on oltava kansi – kalat voivat hypätä altaasta ulos. Valaistuksen tulee olla himmeä, muuten rauskut ovat arkoja ja heikosti värittyneitä (voidaan käyttää jopa kuunvaloa). Akvaarioon tulee asentaa tehokas pumppu suodattimella. Suositellaan useiden suodatinpatruunoiden käyttöä – näin poistetaan myös biologinen lika. Kalat likaavat vettä paljon, ja lisäksi ne ovat herkkiä veden saastumiselle (erityisesti typpiyhdisteille). Veden tulee olla hyvin hapetettua, ja sitä on vaihdettava usein (jopa 30 % kerran viikossa).

Potamotrygon motoron ruokinta

Rauskuja tulisi ruokkia kahdesti päivässä (nuoria useammin) monipuolisella ruokavaliolla. Niiden ruokavalioon kuuluu makean veden kaloja (myös eläviä kaloja), katkarapuja, simpukoiden lihaa (erityisesti sydämiä), äyriäisiä ja lieroja. Nuoret syövät mielellään eläviä tai pakastettuja punamatoja. Yksipuolisen elävän ravinnon jälkeen kaloille tulisi antaa vitamiineja. Myynnissä on saatavilla myös erityisiä valmisruokasekoituksia. Aliravitut kalat on helppo tunnistaa – niiden selkäranka erottuu selvästi.

Rauskuakvaarion perustaminen ei ole helppoa eikä halpaa. Myöhemmin edessä on myös kasvatuksen korkeat kustannukset (valtavien vesimäärien vaihtaminen, kallis ruoka, laitteiden liittäminen suureen tehoon) sekä jatkuvan hoidon tarve. Näiden olentojen upea ulkonäkö ja kiinnostava elintapa kuitenkin palkitsevat kaikista vaivoista ja kuluista.