Skalaari – kotiakvaarioiden legenda

Skalaari (Pterophyllum scalare), tunnetaan myös nimellä makean veden enkelikala, on yksi harrastajien akvaarioissa pidetyistä ilmeikkäimmistä ja arvokkaimmista lajeista. Se saavutti suosiota epätavallisen rakenteensa ansiosta – sen ruumis on kapea ja korkea, muistuttaen kiekkoa. Luonnossa se pystyy liikkumaan tiheästi kasvustoisissa vesialtaissa ja pakenemaan nopeasti saalistajia. Miten skalaarit sitten pärjäävät kotiakvaarioissa?

Esiintyminen
Se elää parvissa Amazon-joen ylä- ja keskijuoksulla sekä sen sivujoissa. Sitä tavataan myös Orinoco-joen valuma-alueella (Venezuela) sekä Essequibo-joessa Guyanassa.

Elinympäristössään se elää juurten ja kasvien seassa. Sen luontainen, voimakkaasti litistynyt muoto helpottaa liikkumista kasvillisuuden lomassa ja mahdollistaa piiloutumisen.

Ominaisuudet

Skalaari on yksi ahvenkalojen (cichlidien) heimon rakastetuimmista jäsenistä. Akvaarioliikkeissä on nykyään saatavilla useita Pterophyllum-suvun lajeja, kuten altum-skalaari, kyyneleen muotoinen skalaari sekä makean veden skalaari. Villilajikkeista erittäin suosittu on myös Manacapuru. Myyntiin on saatavilla sekä villejä että jalostettuja muotoja. Valikoima on laaja – kyse on lähinnä ruumiin väristä (valkoinen, musta, punainen, vihreä, sininen, hopea-musta koi). Skalaarit saavuttavat keskimäärin 15 cm pituuden ja 22 cm korkeuden. Kapean, korkean ruumiin ja mielenkiintoisen värityksen lisäksi niiden etuna ovat tehokkaat evät (erityisesti selkä- ja peräevä). Sukupuolta on melko vaikea erottaa, sillä skalaarilla on vähäinen sukupuolidimorfismi. Suurin ero on sukupuolinystyn muoto, joka näkyy kutuaikaan. Naaraalla se on pitkä ja tylppäpäinen, koiraalla lyhyt ja terävä.

Akvaario

Akvaarion, jossa pidetään 5–6 skalaaria, tulisi olla vähintään 120–150 cm pitkä ja 50 cm korkea. Skalaari on ”lämmönrakastava” kala – optimaalinen veden lämpötila on 24–30 °C. Sopiva pH on 6–7,4 ja kovuus 0–15 °n. Skalaareille sopii parhaiten hiekkapohja, jossa on lisäksi lehtiä sekä koristeeksi juuria ja oksia. Skalaarit kaivavat usein pohja-ainekseen ja voivat tukehtua pieniin kiviin (sorapohjalla). Kalat eivät todennäköisesti vahingoita kasveja (elleivät nämä ole heikosti juurtuneet), joten kasvillisuus voi olla tiheää. Kannattaa istuttaa akvaarion taakse korkeita lajeja, jotka luovat taustan. Skalaarit uivat vihreyden lomassa. Skalaarit pitävät jonkin verran varjostetusta altaasta ja lukuisista piilopaikoista. Suodatuksen tulee olla tehokas (optimaalinen yhdistelmä on tehokas pumppu ja suodatin, jossa on useita suodatinpanoksia). Vettä tulisi vaihtaa keskimäärin joka toinen viikko (20–30 %). Olosuhteiden rajun muutoksen tai yleisesti huonojen olosuhteiden seurauksena voi ilmetä skalaarien sairauksia, kuten fleksibakterioosia, mykobakterioosia tai nekroosia.
Yksi yleisimmistä lemmikkiliikkeissä esitetyistä kysymyksistä tästä lajista on: minkälaisten kalojen kanssa skalaareja voi pitää? Skalaarit ovat reviiritietoisia ja voivat käyttäytyä aggressiivisesti pienempiä kaloja sekä pitkäeväisiä yksilöitä kohtaan. Nopeat kalat (esim. seeprakala, siaminlevänsyöjä) selviävät yleensä skalaarien ”kiinnostuksesta”. Skalaarit eivät yleensä välitä pohjakaloista, kuten harjapartamonnista. Paljon riippuu myös altaan koosta – liian pienessä altaassa skalaarit ovat hermostuneita, ja niiden uhreilla on vain vähän tilaa paeta. Se on yksi älykkäimmistä akvaariokaloista, mikä valitettavasti voi kulkea käsi kädessä ilkeyden kanssa.

Ruokinta
Skalaari on ahne ja kaikkiruokainen. Se ei hylji yleisravintoa, olipa se kelluvaa tai nopeasti pohjaan vajoavaa. Se suosii kuitenkin liharavintoa – elävää, pakastettua tai kuivattua. Kannattaa antaa punamatoja, hyttysten toukkia, cyclopseja ja vesikirppuja. Valitettavasti se voi syödä myös muiden kalojen poikasia.

Lisääntyminen

Skalaarit ovat monogaamisia ja muodostavat vahvoja pareja. Tässä tapauksessa kasvattaja ei pysty yhdistämään paria itse, vaan eläinten on pariuduttava keskenään. Jälkeläisten saamisen mahdollisuuden lisäämiseksi skalaareja tulisi kasvattaa korkeammassa lämpötilassa (jopa 32 °C asti), veden kovuutta tulisi laskea ja niille tulisi antaa elävää ravintoa. Kaloilla tulisi olla runsaasti piilopaikkoja. Ne puolustavat reviiriään kiivaasti, erityisesti pienemmissä akvaarioissa. Kutu kestää 1–2 tuntia. Naaras kiinnittää mätimunat saumansa avulla lasiin, kasveihin, kiviin tai koristeisiin. Koiras seuraa naarasta ja hedelmöittää munat. Skalaarit suojelevat munia karkottamalla muita kaloja. Ne heiluttavat eviään ominaisella tavalla tuoden lisää happea. Skalaarin mäti ei ole täysin turvassa. Voi käydä niin, että toinen vanhemmista (erityisesti kokemattomammat yksilöt) syö sen. Munat on suojattava voimakkaalta valolta. Veteen voi myös lisätä hieman valmistetta estämään homeen muodostumista mätiin. Kuoriutuminen kestää 2–4 päivää. Poikaset käyttävät sappirakkoa ensimmäisten päivien ajan. Skalaarin poikaset alkavat uida ympäri akvaariota viikon kuluttua. Ensimmäisen kuukauden aikana on parasta antaa niille mikroravintoa, esimerkiksi jauhemaisessa muodossa. Artemialla on suuri rooli ruokavaliossa. Skalaari saavuttaa sukukypsyyden 7–10 kuukauden iässä.